Pitääkö koiranulkoiluttajan käytökseen puuttua?

Ja niinpäs kävi että olin jo luonnostellut erään surkuhupaisen tekstin edellisviikkojen ja -päivien tapahtumista, mutta päätin sitten jättää sen tältä erää kirjoittamatta loppuun, koska kävikin juuri niin kuin kirjoitin sen alkuun: "Kirjoitan tämän silläkin uhalla, että sama meno jatkuu vielä tämän jälkeenkin." Kerätköön se postaus vielä matskua, mutta palailen tässä menneisiin kömmähdyksiin, joita olen koirieni kanssa saanut matkan varrella kokea erään Oulun puskaradiossa (facebookryhmässä) tehdyn aloituksen inspiroimana. Siinä eräs henkilö moitti koiran ulkoiluttajaa, joka kirjoittajan mukaan huusi koiralle ja nyki hihnaa niin että koira vinkui kivusta. Kirjoittaja ei ollut puuttunut tilanteeseen.

Kuvan koirat liittyvät tapauksiin.

Yllä kuvatun kaltainen tilanne olisi voinut osua myös minun kohdalleni, kun olen ulkoiluttanut nuorinta koiraani. Se on melkoisen terävä ja reaktiivinen, räjähtävä luonne, joka kiihtyy nollasta sataan silmänräpäyksessä. Se on ja ei ole "remmiräyhääjä", koska se osaa mennä muista koirista ohi nätistikin, mutta aistii minusta ja muista koiristani heti jos tilanne vaikuttaa jännittävältä ja reagoi siihen. Se myös provosoi muita koiria tuijottamalla ja pysähtymällä. Sitten, kun on tilanne päällä, niin se alkaa ulista, ulvoa ja vinkua kurkku suorana toisen koiran/oravan/muovipussin/???!?? perään.
Tässä tlanteessa olen monesti korottanut ääntäni, mutta se on eri asia kuin vihaisesti huutaminen. Äänen korottaminen on toiminut meillä, koska koiralla häviää pienistäkin ärsykkeistä korvat ja ilmeisesti tajuntaan iskee helpommin se jämäkkä, kovaa sanottu "istu" kuin rauhallisesti ja tomerasti puheäänellä todettu käsky. Koira huutaa ja ulisee myös istuessaan paikallaan, koska se nyt on sellainen innostuessaan, mutta yleensä se myös ehtii jonkin aikaa hyppiä kahdella jalalla hihnaa vasten niin, että tilanne näyttää siltä että nyin sitä jatkuvasti vaikka ihan itse se hoitaa hommansa hyppäämällä hihnan kantaman yli. Talvella se onnistui jopa kerran nousemaan kahdelle jalalle ja yritti hyppiä hihnaa vasten, mutta hihna loppui kesken, se ei saanutkaan pitoa ja tippui selälleen ja kyljelleen maahan, ja siltä lähti ilmat pihalle. Mää vaan nauroin vieressä, kun ei oikein muutakaan voinut enää, ja no, olihan se jotenkin omalla tavallaan huvittava kohtaus. Tämän kiihtymisen aiheutti lumikasan takaa äkkiä ilmestynyt koira. Ei siinä, kun koirani oli pääsyt ylös ja yskinyt ja yökkinyt hetken, niin se jatkoi nätisti matkaa ja minä keittelin kotona kahvit valvontaeläinlääkärille siltä varalta, että joku näki kun "ensin nykäisen koiran maahan voimakkaalla vedolla ja nauran siihen päälle vielä räkäisesti." 

Toinen koirani on taasen kerran yrittänyt lähteä ajamaan kolmea rusakkoa, jotka lähtivät karkuun lähipuskasta. Se huusi vajaat 10 minuuttia yhtä huutoa ja yritti hengen hädässä päästä niiden perään, ja koska koiralla on painoa ~30kg niin ainoa vaihtoehto oli pidellä sen valjaista kiinni kaikin voimin polvillaan koiran vieressä ja toivoa, että valjaiden kiinnitykset ja omat käsivoimat riittää (kokeilkaa tiputtaa 10kg perunasäkki parvekkeelta ja pidelkää sitä jonkin aikaa, se ajaa varmaan saman asian) ja koira tietenkin huusi kuin sitä olisi piesty. Jos ette tiedä, miltä ajohaukku kuulostaa, niin Youtubesta löytyy esimerkkejä. Meidän ohitse käveli eläkeläisariskunta, joka katseli menoa pitkän matkan päästä nenän varttaan pitkin, ja kohdallakin tuijottivat murhaavasti, kun luulivat että satutan koiraa. Aina ulkopuolinen ei ymmärrä tilannetta kokonaan, mutta toisaalta hyvä että ihmiset välittää. Mutta ei olla niin mustavalkoisia. Ja olisin toivonut, että mikäli he tosiaan luulivat että satutan koiraa niin he olisivat yrittäneet jollain tapaa puuttua tilanteeseen sen sijaan, että tuijottivat vain pahasti. Käsittääkseni jokaisella on velvollisuus puuttua tilanteeseen, jossa eläimelle aiheutettaan tarkoituksella kärsimystä, mutta näköjään ainakaan suomalaisilla tämä ei luonnistu, vaan piiloudutaan kaikenlaisten selitysten taa, kuten "olin liian kaukana", "oli omat koirat/lapset mukana", "oli kiire". Kun kaikilla on syy, kukaan ei tee mitään, ja oikeasti koiraa satuttavat koulutusmetodit jatkavat kukoistustaan, elleivät pelkät pahat katseet ja someen ilmestyvät jeesustelutaivastelualoitukset ala puremaan ulkoiluttajiin.