Alakulöpinät

Mulla on pitkä syksy ja talvi takana. Moni ei taida tietää, että heräsin eräänä elokuisena päivänä siihen, että käsi ei enää mennyt nyrkkiin ja koko käsivarsi tuntui olevan tulessa. Siitä alkoi monta kuukautta kestänyt lääkäriralli, joka päättyi leikkaukseen ja koepalan ottoon, mistä mikään ei johtanut mihinkään eikä tehnyt ketään hullua hurskaammaksi. Oikean käden etusormen rystyseen kasvoi luuta (tai jotain muuta epämääräistä luun kaltaista ainetta?), koko ajan oli leposärkyä ja siihen päälle todella pahaa särkyä, jos yritin tehdä oikealla jotain. Koepalan oton jälkeen sain kotiini paperit, joissa todettiin näin: ”Kukaan ei tiedä mikä tämä on, mistä tämä on tullut tai miten tätä hoidetaan. Syö buranaa loppuelämä, heippa.” Tämän diagnoosin jälkeen mut potkittiin pois julkisen terveydenhuollon piiristä. Yksityisestäkään ei ollut apua.

Näytti siltä, että en piirrä ainakaan oikealla kädellä enää ikinä, joten aloin opetella piirtämää vasurilla. Mulla oli monta kuukautta aikaa pohtia omaa suhdetta taiteen tekemiseen, ja kaivelin vanhat kirjoitelmat ja kirjoituslehtiöt, ja ylpeänä voin sanoa, että vasurilla kirjoittaminen ja piirtäminenkin alkoivat sujua ihan mukiin menevästi. Lopputalvesta kävin ensimmäistä kertaa vuosiin hierojalla, ja käden kivut meni päivässä ohi. Käsi meni taas nyrkkiin, etusormi taittui normaalisti. Yhtä aikaa olin uskomattoman ärtynyt ja hämmentynyt, mutta myös iloinen.

Syksyn ja talven aikana tein kaikenlaista sillä ajalla, minkä aiemmin käytin piirtämiseen. Löysin uudelleen intohimon kirjoittaa, mutta samaan aikaan aloin myös valokuvaamaan ja pää pursusi edelleen ideoita maalaamiseen ja piirtämiseen liittyen, sarjakuvia unohtamatta. Kokeilin jäätä jopa musiikin ja huonekalujen tuunauksen saralla. Mitä kuvataiteelle pyhitetylle facebooksivustolle tapahtuu? Paha sanoa. Se on ollut monta kuukautta täysin käyttämättömänä. Olen sellainen ihminen, että tykkään jakaa kaiken omiin lokeroihinsa, mutta ehkä sivusto voisi vastedes toimia eräänlaisena kokoavana kanavana kaikelle. Valokuvia löytyy nykyään Instagramista, kirjoitelmia ja laulujen sanoituksia pöytälaatikosta (toivottavasti tulevaisuudessa tästä blogista ja äänitettynä Youtubesta), piirustuksia ja maalauksia on myös kasaantunut työpöydän reunalle sen jälkeen, kun kynä alkoi pysyä oikeassa kädessä.

Voisin jopa sanoa, että on melko ironista, että käden toimintakyvyn menettäminen muutamaksi kuukaudeksi aiheutti paljon hyvää, sillä jouduin pois omalta mukavuusalueelta ja reippaasti. Oli pakko kokeilla uusia juttuja ja yrittää löytää se ”oma juttu” uudestaan. Tällä hetkellä haluaisin tehdä vähän kaikkea, enkä oikeastaan näe mitään syytä yrittää keskittyä vain yhteen asiaan. Olen monesti kesäksi ottanut itselleni jonkin taideprojektin, jonka olen pyrkinyt suorittamaan syksyyn mennessä. Tänä vuonna en ole ottanut mitään erityistä päämäärää mihinkään, enkä varmaan otakaan. Aion jatkaa eri asioiden kokeilua ja katsoa, mitä kaikkea menneestä talvesta ja tulevasta kesästä jää käteen.